Vanhan testamentin pienet profeetat – suuri ääni ajallemme

Kuulin kerran miehestä, joka oli lukenut uskoon tultuaan nopeasti koko Raamatun. Vain joku niistä pienistä ”Vanhan testamentin pienistä profeetoista taisi jäädä lukematta”, hän oli sanonut. Kutsun itse tällaisia sivuja Raamatun valkoisiksi sivuiksi. Ne ovat Raamatun osia tai kirjoja, joista meillä ei ole tarkempaa käsitystä tai edes mielikuvaa niiden sisällöstä. Seurakunnissakin nämä kaksitoista kirjaa sivuutetaan saarnoissa ja juhlapuheissa hyvin usein. Pienet profeetat eivät kuitenkaan ole pieniä niiden merkityksen vaan pituuden mukaan. Jumala ei ole sisällyttänyt Raamattuun mitään turhaa tai ylimääräistä.

Siksi odotinkin mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää, kun lähdin syventymään näihin kirjoihin osana raamattukouluopintojani. Pieniin profeettoihin luetaan kuuluviksi niiden kirjoitusjärjestyksessä Obadja, Joel, Joona, Aamos, Hoosea, Miika, Sefanja, Naahum, Habakuk, Haggai, Sakarja ja Malakia. Kun seuraavan kerran kohtaat kirjat Raamatun henkilökohtaisessa lukuohjelmassasi, ne kannattaa lukea tässä järjestyksessä.

Raamattua ei ole kirjoitettu tyhjiössä. Pienten profeettojen sivuilla mainitut kylät, kaupungit, valtakunnat, heimot ja valtakunnat ovat oikeasti olleet olemassa. Samalla tavalla voi sanoa näiden kirjojen henkilöistä, papeista ja kuninkaista. Ilman riittävää taustatyötä kirjojen ymmärtäminen on silkka mahdottomuus.

Opettajamme Steven Enstminger sanoi meidän olevan Google-ihmisiä. Jos emme löydä vastausta kahdeksassa sekunnissa, annamme asian olla. Jos tässä ajassa käy niin onnellisesti, että vastaus löytyy, pystymme taas keskittymään 25 sekuntia sen lukemiseen. Tämän jälkeen siirrymme seuraavaan asiaan. Lyhytjännitteisyytemme siirtyy helposti Jumalan Sanan tutkimiseemme. Odotamme helppoja ja nopeita vastauksia ja emme siksi jaksa laittaa vaikkapa niitä kahdeksan kansakuntaa kartalle, joille Aamos osoitti sanomansa. Seurauksena tästä emme enää ymmärrä sanomasta yhtään mitään.

Jokaisen profeetan taustat pitää tutkia samalla tavalla. Kuka hän oli? Mistä hän oli kotoisin? Kenelle hän osoitti sanomansa? Minkälaisessa ajassa hän vaikutti? Mitä halusi sanoa ja miksi Jumala puhui juuri kyseisellä tavalla? Entä miten hänen sanomansa otettiin vastaan? Profeettojen kirjoja lukiessa niiden sanomaa tulee peilata Kuninkaiden kirjojen ja Aikakirjojen historiankuvakseen. Kolmen viimeisen kohdalla meille antavat vastauksia puolestaan Esran ja Nehemian kirjat.

Kun ottaa huomioon historiallisen tilanteen, profeetankirjat muuttuvat yhtäkkiä mahdottoman mielenkiintoisiksi. Jumala puhuu kansalleen iankaikkisia totuuksia! Jumalan sana näyttää tulevan joka kerta juuri oikeaan aikaan, tilanteeseen, jossa kansa kulloinkin eli. Tuomionkatkuisten profeettojen kasvot alkavat näyttää toisenlaisilta — Jumalan rakkaus ja armo saavat tilaa.

Ilman huolellista tulkintaa, emme voi soveltaa kirjojen sanomaa omaan hengelliseen elämäämme. Profeettojen varoitukset epäjumalanpalveluksesta, seksuaalisista synneistä, oman eduntavoittelusta ennen Jumalan tahdon etsimistä tai köyhien sortamisesta ovat kuitenkin suoraa puhetta tämän ajan seurakunnalle. Toivottavasti Jumala-kuvamme ei koskaan kapene niin paljon, ettei profeettojen sanomalle jää enää sydämissämme sijaa. Malakian kirjan sanoma tulossa olevasta Messiaasta osui hyvin samantapaiseen aikaan meidän aikamme kanssa. Jumalan kansa oli väsynyt odottamaan Messiasta. Heidän Jumala-suhteensa oli väljähtänyt. Mitäpä jos hakisimme uutta tenhoa suhteellemme elävään Jumalaan Hänen elävästä ja iankaikkisesta Sanastaan?

”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.’” (Miika 4:2.)

Antti Kurko 23.5.2018